sattua (52-C) (taivutus[luo])
- (yksipersoonainen + illatiivi) tehdä kipeää, koskea
- Minua sattuu ukkovarpaaseen.
- (myös kuvaannollisesti) saavuttaa, kohdata; osua johonkin
- Sattuipa tuossa päivänä muutamana silmiini lause, jota en olisi kuuna päivänä uskonut näkeväni.
- joutua ilman tietoista tarkoitusta johonkin paikkaan tai tilaan, olla jossakin sattumalta
- Satuin olemaan paikalla juuri silloin.
- tehdä jotakin sattumalta
- Hän sattuu olemaan siskoni.
- tapahtua sattumoisin
- Sattuiko urheilukentällä mahdollisesti jotakin?
- No, pääsipä sattumaan!
- (murteellinen) koskea, koskettaa
- Älä satu minuun, taikka mä...
- En sunkahan minä uskalla siihen sattua!
- IPA: /ˈsɑt̪ːuɑˣ/
- tavutus: sat‧tu‧a
- tekevälle sattuu
- vahinkoja ei voida täysin välttää, jos jotakin tehdään
- sattua Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 641, 642, 941, 1127 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
