lääni
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lääni (5)
- Ruotsin valtakunnasta periytyvä paikallishallinnon muoto; hallinnon yksikkö Ruotsissa ja Suomessa vuoteen 2009 asti
- eräiden maiden valtiota alemman, kuntia ylemmän aluehallintoalueen käännöksenä
- (arkikieltä) laaja, avoin tila
- Kylläpä teillä tuota lääniä riittää.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlæːni/
- tavutus: lää‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lääni | läänit |
| genetiivi | läänin | läänien (läänein) |
| partitiivi | lääniä | läänejä |
| akkusatiivi | lääni; läänin |
läänit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | läänissä | lääneissä |
| elatiivi | läänistä | lääneistä |
| illatiivi | lääniin | lääneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | läänillä | lääneillä |
| ablatiivi | lääniltä | lääneiltä |
| allatiivi | läänille | lääneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lääninä | lääneinä |
| translatiivi | lääniksi | lääneiksi |
| abessiivi | läänittä | lääneittä |
| instruktiivi | – | läänein |
| komitatiivi | – | lääneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lääni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]ekolääni, linnalääni, läänijako, lääninhallinto, lääninhallitus, lääninherra, lääninkirjailija, lääninkouluttaja, lääninlääkäri, lääninneuvos, lääninoikeus, lääninraja, lääninrovasti, läänintaiteilija, lääninvaakuna, lääninverovirasto, sotilaslääni
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lääni Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).