Yksikkö 731

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yksikkö 731 oli keisarillisen Japanin armeijan alaisuudessa toiminut lääketieteellinen tutkimusryhmä, joka suoritti biologisten ja kemiallisten aseiden kokeiluun ja kehittämiseen liittyviä ihmiskokeita. Arvioiden mukaan jopa 200 000 ihmistä menetti henkensä jouduttuaan Yksikkö 731:n kokeiden uhreiksi vuosien 1935–1945 välisenä aikana. Nykyisin Yksikkö 731:n julmuudet käsitetään sotarikoksiksi.

Yksikön komentaja Shirō Ishii.

Yksikkö 731 perustettiin vuonna 1936 Pingfanin alueella Harbinissa, joka oli silloin osa japanilaisten hallinnoimaa Mantšukuoa. Yksikköä johti kenraaliluutnantti Shirō Ishii, biologiseen sodankäyntiin erikoistunut mikrobiologi, joka oli kiinnostunut erilaisten sairauksien vaikutuksista ihmiskehoon. Yksikkö 731 oli itse asiassa vain yksi keisarillisen Japanin armeijan lukuisista tutkimusryhmistä; muita olivat esimerkiksi Yksikkö 1644 Nanjingissa, Yksikkö 1855 Pekingissä sekä Yksikkö 9420 Singaporessa.

Yksikön päämaja oli suuri rakennuskompleksi, joka koostui noin 150 rakennuksesta. Pian Yksikkö 731:n perustamisen jälkeen yksikössä aloitettiin ihmiskokeisiin tähtäävä erikoisoperaatio, joka sai koodinimen ”Maruta”. Nimi on japania ja tarkoittaa tukkia, jolla viitattiin japanilaisten viranomaisten antamaan peitetarinaan, jonka mukaan yksikön päämaja oli puunhakkaamo. Yksikön 731 toiminnan aikana päämaja oli toisen peitetarinan mukaan vedenpuhdistusyksikkö.

Yksikkö 731 muistetaan erityisesti lukuisista ihmiskokeista. Biologisten aseiden kehittämistä varten suoritetuista kokeista kenties tunnetuin oli isorokon ja koleran kaltaisten vaarallisten sairauksien ruiskuttaminen ihmisiin rokotuspiikkien kautta. Ihmiskehoa tutkivissa kokeissa eläviltä uhreilta saatettiin amputoida raajoja, poistaa sisäelimiä tai ruiskuttaa verenkiertoon merivettä ja eläinten verta. Kokeissa ei käytetty puudutusta, sillä sen uskottiin johtavan epätarkkoihin tutkimustuloksiin. Uhreja käytettiin myös erilaisten aseiden, kuten käsikranaattien, liekinheitinten ja taistelukaasujen elävinä maalitauluina. Ihmisiä myös suljettiin painekammioihin ja palellutettiin kuoliaaksi. Yksikkö 731 myös tappoi kokonaisten kiinalaiskylien väestöjä levittämällä vaarallisia sairauksia ympäristöön lentokoneiden avulla. Kokeiden uhrit olivat useimmiten kiinalaisia siviilihenkilöitä, joita japanilaiset olivat vanginneet ja kuljettaneet Yksikkö 731:n tutkimuslaitoksiin. Kokeissa kuolleiden joukkoon kuului miehiä, naisia ja lapsia.

Toisen maailmansodan aikana Yksikkö 731 suoritti ihmiskokeita myös sotavangeiksi joutuneilla liittoutuneiden sotilailla. Japani ymmärsi vuoden 1945 alussa, että he tulisivat häviämään sodan, jolloin Yksikkö 731 lakkautettiin. Yksikön suorittamien julmuuksien salaamiseksi kokeissa kuolleiden ruumiit hävitettiin krematorioissa, kokeiden elävät uhrit teloitettiin ja tutkimuslaitokset poltettiin maan tasalle. Ruttobasilleja kantaneet koe-eläimet päästettiin vapaaksi ympäröivälle maaseudulle ja bakteerisäiliöt laskettiin vesistöihin.

Vasta vuonna 1957 neuvostoliittolaiset pitivät Habarovskin sotarikosoikeudenkäynnin, jossa kuitenkin tuomittiin vain muutamia Yksikkö 731:n jäseniä. Yksikköä johtanut Shirō Ishii kuoli kurkkusyöpään Yhdysvalloissa vuonna 1959 joutumatta koskaan syytetyksi, koska jo vuonna 1946 yhdysvaltalaiset olivat luvanneet antaa hänelle koskemattomuuden sotarikosoikeudenkäynneiltä, mikäli hän luovuttaisi heille tietoja Yksikkö 731:n ihmiskokeista. Japani tunnusti Yksikkö 731:n olemassaolon vasta elokuussa 2002.

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gold, Hal: Unit 731 Testimony. Charles E Tuttle Co., 1996. ISBN 4-900737-39-9 (englanniksi)
  • Williams, Peter & Wallace, David: UNIT 731: Japan’s secret biological warfare in World War II. New York: Free Press, 1989. ISBN 0-02-935301-7 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]