Vuorimarin kieli
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Vuorimari | |
|---|---|
| Oma nimi | кырык мары йӹлмӹ (kərək marə jə̈lmə̈) |
| Muu nimi | länsimari, tšeremissi |
| Tiedot | |
| Alue | Marin tasavalta |
| Virallinen kieli | Marin tasavalta |
| Puhujia | alle 20 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-volgalaiset kielet volgalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | mrj (vuorimari) |
| ISO 639-3 | mrj |
Vuorimarin kieli on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva kieli, jota puhutaan Venäjän federaatioon kuuluvassa Marin tasavallassa. Vuorimari kuuluu uralilaisessa kielikunnassa marilaiskielten ryhmään. Marilaiskielet muodostavat alun perin murrejatkumon, johon kuuluvat itämarin, niittymarin, vuorimarin ja luoteismarin murteet. Sittemmin murteiden pohjalta on luotu kaksi eri kirjakieltä, vuorimarin sekä niitty- tai niitty–itämarin kirjakieli, minkä takia nykyään useimmiten puhutaan murteiden sijaan eri marilaiskielistä.
Vuorimarin puhujia kutsutaan vuorimareiksi. Marin tasavallassa vuorimaria puhutaan alueen länsiosissa. Pääasiallisia puhuma-alueita ovat Vuorimarin, Jurinon ja Kilemaryn piirit. Lisäksi vuorimarin puhujia asuu myös Voskresenin piirissä Nižni Novgorodin alueella.
Vuoden 2010 Venäjän väestönlaskennassa vuorimaria ilmoitti puhuvansa hieman alle 20 000 ihmistä. Määrä on laskenut merkittävästi vuoden 2002 väestölaskennasta, jolloin vuorimarin puhujia oli 37 000. Etnisyys ja ilmoitettu äidinkieli eivät välttämättä korreloi, sillä kaikki vuorimarit eivät osaa vuorimaria.
Fonologia ja ortografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänteistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarissa on yhteensä 33 foneemia, joista kymmenen on vokaaleja ja 23 konsonantteja.
Vokaalisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarissa on seuraavat kymmenen vokaalifoneemia:
Etiset täysvokaalit: ä, ö, ü, e, i
Takaiset täysvokaalit: a, o, u
Etinen redusoitunut vokaali: ə̈
Takainen redusoitunut vokaali: ə
Vuorimarin vokaalifonotaksi noudattaa vokaalisointua niin, että etuvokaalin jälkeen käytetään etuvokaalisia taivutuspäätteitä ja takavokaalin jälkeen takavokaalisia taivutuspäätteitä.
Konsonantisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarissa on seuraavat 23 konsonanttifoneemia:
Klusiilit: p, t, ť, k
Affrikaatat: c, č
Sibilantit: s, š, z, ž
Spirantit: β, f, δ, γ, χ
Nasaalit: m, n, ń, ƞ
Lateraalit: l, ľ
Tremulantti: r
Puolivokaali: j
Sanapaino
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarissa on niin sanottu penultimapainotus, eli paino lankeaa sanan toiseksi viimeiselle tavulle. Poikkeuksen säännöstä muodostavat sanat, joissa toiseksi viimeisellä tavulla olevaa redusoitunutta vokaalia edeltää täysvokaali. Näissä tapauksissa paino saattaa joissain tapauksissa siityä redusoituneelta vokaalilta sitä edeltävälle täysvokaalille.
Ortografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarissa on käytössä neljällä erikoismerkillä täydennetty kyrillinen aakkosto, jossa on yhteensä 37 merkkiä. Vuorimarin ortografiassa yksi kirjain vastaa pääsääntöisesti yhtä äännettä, mutta velaarinasaalia ƞ merkitään kirjainyhdistelmällä нг. Muita poikkeuksia löytyy esimerkiksi liudennusten merkitsemisestä.
| А а | Ӓ ӓ | Б б | В в | Г г | Д д | Е е | Ё ё |
| Ж ж | З з | И и | Й й | К к | Л л | М м | Н н |
| О о | Ӧ ӧ | П п | Р р | С с | Т т | У у | Ӱ ӱ |
| Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ | Ы ы |
| Ӹ ӹ | Ь ь | Э э | Ю ю | Я я |
Kielioppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muoto-oppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimari on uralilaisille kielille tyypilliseen tapaan agglutinoiva kieli, jossa yksi sana voi sisältää useita taivutuspäätteitä. Morfofonologiset muutokset ovat sen sijaan vähäisiä.
Nominien taivutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarin nominit taipuvat kymmenessä sijassa ja kahdessa luvussa. Alla olevassa taulukossa on taivutettu yksikön ja monikon sijamuodoissa sana pört 'talo'.
| Sijamuoto | Yksikkö | Suomennos | Monikko | Suomennos |
|---|---|---|---|---|
| Nominatiivi | pört | talo | pört-βlä | talot |
| Genetiivi | pört-ə̈n | talon | pört-βlä-n | talojen |
| Akkusatiivi | pört-ə̈m | taloa | pört-βlä-m | taloja |
| Datiivi | pört-län | talolle | pört-βlä-län | taloille |
| Latiivi | pört-eš | taloon | pört-βlä-eš | taloihin |
| Illatiivi | pört-ə̈škə̈ | taloon | pört-βlä-škə̈ | taloihin |
| Inessiivi | pört-ə̈štə̈ | talossa | pört-βlä-štə̈ | taloissa |
| Komparatiivi | pört-lä | talon lailla | pört-βlä-lä | talojen lailla |
| Komitatiivi | pört-γe | talon kanssa | pört-βlä-γe | talojen kanssa |
| Karitiivi | pört-te | talotta | pört-βlä-δe | taloitta |
Kuten sijataulukosta näkyy, vuorimarista puuttuu esimerkiksi erosija. Tämä ja monet muut sijajärjestelmään kieliopillistumattomat funktiot ilmaistaan postpositioilla, esimerkiksi pört γə̈c 'talosta'.
Substantiivihin voidaan edelleen liittää omistusliitteitä. Omistusliite kuvaa tarkoitteen omistajaa, mutta varsinkin yksikön 2. ja 3. persoonan omistusliitteillä voidaan osoittaa myös määräisyyttä. Alla olevassa taulukossa on taivutettu omistusliitteiden kera sanan pört 'talo' yksikön nominatiivi.
| Persoona | Taivutettu muoto | Suomennos |
|---|---|---|
| Yksikön 1. persoona | pört-em | minun taloni |
| Yksikön 2. persoona | pört-et | sinun talosi |
| Yksikön 3. persoona | pört-šə̈ | hänen talonsa |
| Monikon 1. persoona | pört-nä | meidän talomme |
| Monikon 2. persoona | pört-tä | teidän talonne |
| Monikon 3. persoona | pört-ə̈štə̈ | heidän talonsa |
Adjektiiveilla on vuorimarissa kolme vertailuastetta. Positiivi on tunnusmerkitön aste, komparatiivi muodostetaan suffiksin avulla ja superlatiivin muodostukseen käytetään partikkeleita. Alla olevassa taulukossa on taivutettu vertailuasteissa adjektiivi koγo 'suuri'.
| Vertailuaste | Taivutettu muoto | Suomennos |
|---|---|---|
| Positiivi | koγo | suuri |
| Komparatiivi | koγo-rak | suurempi |
| Superlatiivi | sek koγo, samoj koγo | suurin |
Verbien taivutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarissa on rikas verbitaivutus. Verbit taipuvat finiittisinä kuudessa persoonassa, seitsemässä aikamuodossa sekä kolmessa tapaluokassa myönteisinä ja kielteisinä. Kieltomuodot muodostetaan suomen tapaan kieltoverbin avulla. Lisäksi infiniittitaivutukseen kuuluu kolme infinitiiviä, neljä partisiippia sekä viisi konverbiä. Muodollisena erityispiirteenä vuorimarin verbit jakautuvat kahteen konjugaatioon, jotka saavat taivutuksessa eri suffiksit. Alla olevassa taulukossa on taivutettu myönteisen indikatiivin preesensissä ensimmäiseen konjugaatioon kuuluva verbi tolaš 'tulla' sekä toiseen konjugaatioon kuuluva verbi pəraš 'mennä sisään'.
| Persoona | I konjugaatio | Suomennos | II konjugaatio | Suomennos |
|---|---|---|---|---|
| Yksikön 1. persoona | tolam | tulen | pərem | menen sisään |
| Yksikön 2. persoona | tolat | tulet | pəret | menet sisään |
| Yksikön 3. persoona | toleš | tulee | pəra | menee sisään |
| Monikon 1. persoona | toləna | tulemme | pərenä | menemme sisään |
| Monikon 2. persoona | toləδa | tulette | pəreδä | menette sisään |
| Monikon 3. persoona | tolət | tulevat | pərat | menevät sisään |
Lauseoppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarin perussanajärjestys on subjektialkuinen ja verbiloppuinen kuten esimerkiksi lauseissa Mə̈ń pörtə̈škə̈ pərem 'Minä menen taloon' ja Tə̈ń kinδə̈m kačkat 'Sinä syöt leipää'. Finiittilauseen subjekti on vuorimarissa nominatiivissa ja objekti akkusatiivissa.
Lauseiden yhdistämisessä vuorimari käyttää suomen kielen tapaan runsaasti infiniittisiä rakenteita finiittisten sivulaiseiden sijaan (esimerkiksi Päšäžə̈m pə̈tärə̈mə̈kə̈, tə̈δə̈ tiškə̈ toleš 'Lopetettuaan työnsä hän tulee tänne). Finiittisissä konjuktiosivulauseita on kahta tyyppiä: vanhaa turkkilaisvaikutteista tyyppiä, jossa konjuktio on sivulauseen lopussa ja päälause yleensä seuraa sivulausetta (Oksam näläm manən, päšäm ə̈štem 'Teen työtä, jotta saan rahaa') sekä uudempaa venäläisvaikutteista tyyppiä, jossa sivulause seuraa päälausetta ja konjuktio on sivulauseen edessä (Päšäm ə̈štem, štəβə oksam näläm. 'Teen työtä, jotta saan rahaa').
Sanasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimarissa, kuten kaikissa kielissä, on sekä vanhaa omaperäistä sanastoa että uutta lainasanastoa. Vuorimarin vanhimman sanastokerrostuman muodostavat muiden uralilaisten kielten kanssa yhteiset vanhat perintösanat kuten kiδ 'käsi', βə̈δ 'vesi', mənə 'muna', kož 'kuusi(puu)', kolaš 'kuulla' sekä jüäš 'juoda'. Vanhat perintösanat liittyvät aihepiireiltään jokapäiväiseen elämään, kuten ruumiseen, luontoon ja ihmisen perustoimintoihin. Alla olevassa taulukossa on lueteltu vuorimarin peruslukusanat yhdestä kymmeneen. Kaikki taulukon sanat vastaavat etymologisesti suomen lukusanoja. Poikkeuksen muodostaa vuorimarin lukusana lu 'kymmenen', joka on suomen luku-sanan vastine.
| 1 | ik |
| 2 | kok |
| 3 | kəm |
| 4 | nə̈l |
| 5 | βə̈c |
| 6 | kuδ |
| 7 | šə̈m |
| 8 | känδäkš |
| 9 | ə̈nδekš |
| 10 | lu |
Vuorimari on omaksunut historiansa aikana runsaasti lainasanoja sen turkkilaiseen kielikuntaan kuuluvista naapurikielistä tšuvassista ja tataarista. Nämä sanat ovat usein aihepiireiltään yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin liittyviä, kuten sanat orolə 'vartija' (< tšuvassin χural 'id.'), oksa 'raha' (< tšuvassin ukśa 'id.') sekä äräkä 'viina' (< tšuvassin ereke 'id.'), mutta joukossa on myös perussanoja kuten päläš 'tietää' (< tšuvassin palla 'id.'). Jonkun verran lainasanoja on myös kulkeutunut vuorimariin itäisemmistä marilaiskielten muodoista.
Nykyään tärkein lainasanojen lähde on yhteiskunnan valtakieli venäjä. Venäläislainat alkoivat merkittävässä määrin lisääntyä lokakuun vallankumouksen jälkeen, mutta jo ennen sitä vuorimariin oli omaksuttu joitakin venäläisperäisiä sanoja. Venäläislainan ikä vaikuttaa usein sen asuun vuorimarissa: vanhat lainat on mukautettu äänteellisesti kieleen, kuten sana roβotajaš 'työskennellä' (< venäjän rabotať 'id.'), mutta uudemmissa lainoissa ääntöasu on usein täysin lähdekielen mukainen.
1920- ja 1930-luvuilla marin kirjakieliin luotiin suuri määrä uudissanoja modernin yhteiskunnan tarpeisiin, mutta Neuvostoliiton seuraavien vuosikymmenten vähemmistökielten käyttöä karsastava kielipolitiikka saattoi suurimman osan näistä muodosteista unohduksiin. Vuorimarista puuttuu siis lähes kokonaan oma tieteellinen, teknillinen ja taloudellinen sanasto, minkä johdosta kielessä käytetään nykyään runsaasti venäjästä lainattuja sanoja.
Yhteensä lähes 90 prosenttia vuorimarin sanastosta on yhteistä niittymarin kanssa, joten kielten välinen ymmärrettävyys on suurta.
Kirjakielen historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomattavaa osaa marilaisten kirjakielten historiassa näyttelevät erilaiset pyrkimykset ja ideologiat koskien kirjakielten määrää. Nykyinen kahden kirjakielen malli on pitkän historiallisen kehityksen tulosta.
Perustan sekä vuori- että niittymarin kirjakielille loi Kazanin hengellisen seminaarin oppilaiden vuonna 1775 julkaisema kielioppi. Kieliopissa ei erotella eri marin murteita toisistaan, sillä aluksi tavoitteena oli luoda kaikille mareille yhteinen kirjakieli. Yhteisen kirjakielen luomiseksi kieliopissa käytetään niin vuorimarin kuin muidenkin murteiden sanoja, minkä lisäksi siinä pyritään tasoittamaan joitakin kieliopillisia eroja. Venäjän ortodoksisen kirkon piirissä syntyneiden marilaiskieleten kirjoitusjärjestelmässä ovat alusta asti olleet käytössä kyrilliset kirjaimet.
Jo kirjakielen alkutaipaleella ilmestyi kuitenkin vain tietyllä murteella julkaistuja teoksia. Vuonna 1808 ilmestyi vuorimarinkielinen katekismus jatkoksi aiemmin ilmestyneelle niittymarilaiselle katekismukselle. Seuraava merkittävä vuorimarilainen julkaisu oli vuonna 1837 ilmestynyt A. Albinskin vuorimarin murteen kielioppi, jossa on ensi kertaa kehitetty kirjoitusmerkkejä vain kyseisessä murteessa esiintyville äänteille.
Vuonna 1867 ilmestyi vuorimariksi kirjoitettuna ensimmäinen marilainen aapinen. Aapisen kirjoittaja oli Pyhän Gurin veljeskunnassa toiminut I. Kedrov. Pyhän Gurin veljeskunta oli eräänlainen 1800-luvun loppupuolella toiminut valtiovallan hallinnoima venäläistämistoimikunta, jonka tavoitteena oli opettaa vähemmistökansojen lapsille ortodoksiuskontoa ja tehdä heistä näin venäläisiä. Uskonnon opetus toimi vähemmistöjen omilla kielillä, minkä vuoksi veljeskunnan toiminta tuli edistäneeksi paljon marin kielen kehitystä. Samalla veljeskunnan ideologiaan kuului eri murteiden erojen korostaminen, minkä tavoitteena oli hajottaa marilaiskansaa ja heidän kulttuuriyhteyttään ja saada heidät venäläistymään nopeammin.
Ensimmäinen marinkielinen kausijulkaisu oli vuosina 1907–1913 ilmestynyt Марла календар (Marilainen kalenteri). Kalenterin julkaisijat kannattivat yhden kirjakielen mallia eivätkä pitäneet murteiden välisiä eroja ylitsepääsemättöminä, mutta koska jo 1800-luvun lopulla oli ilmestynyt sekaisin kirjallisuutta sekä vuorimariksi että niitty- ja itämurteita yhdistelevällä niittymarin kirjakielellä, käytännössä marille oli kehittynyt kaksi kirjakielen muotoa. Lopullisesti erillisen vuorimarin kirjakielen synty ajoittuu 1920-luvulle lokakuun vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Vuorimarinkielisen kirjallisuuden määrä oli kasvanut huomattavasti, ja kielellä ilmestyi kirjojen lisäksi useita sanoma- ja aikakauslehtiä. 1920-luvulla esiintyi vielä vahvoja pyrkimyksiä luoda yhtenäinen kirjakieli, mutta tuolloisista kielikomissioilta puuttui määrätietöinen suunnitelma hankkeen toteuttamiseksi. Yhden kirjakielen kannattajat perustelivat kantaansa sekä kielellisesti että kultturillisesti. Kielellisesti vuori- ja niittymarin yhdistäminen olisi kielentutkijoiden mukaan ollut mahdollista, sillä murteiden erot ovat lähinnä äänteissä. Kultturilisesti yhteinen kirjakieli olisi sen kannattajien mielestä lisännyt marilaisten hallinnollista, taloudellista ja kulttuurillista vaikutusvaltaa alueellaan. Sosialistisen puolueen tuen saanut vuorimarilainen kultturiväki onnistui kuitenkin lopulta pitämään kirjakielet erillään korostamalla murre-eroja. Virallisesti kahden kirjakielen olemassaolo todettiin vuonna 1938, mutta vielä niinkin myöhään kuin 1950-luvulla esiintyi ajatuksia vuori- ja niittymarin kirjakielten yhdistämisestä.
Asema ja käyttö yhteiskunnassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuorimari on venäjän ja niittymarin ohella yksi Marin tasavallan virallisista kielistä, mutta käytännössä kielen yhteiskunnallinen asema on heikko. Virallisissa yhteyksissä vallitsevana kielenä on venäjä, ja molemmilla marin kielillä julkaistaan vain harvoja käännösasiakirjoja. Perus- ja lukio-opetusta on mahdollista saada vuorimariksi joissain oppiaineissa maaseudun kouluissa, mutta ongelmana on kunnollisten oppikirjojen puute. Korkeakoulutuksessa vuorimarin kieltä ei käytetä. Puutteellisen koulutuksen takia kaikki vuorimarin puhujat eivät osaa kirjoittaa kieltä kunnolla. Heikon hallinnollisen ja koulutuksellisen asemansa takia vuorimari on uhanalainen kieli.
Vuorimarin kielellä ilmestyvät sanomalehdet Жерӓ (Sarastus) ja Йӓмдӹ ли! (Ole valmis!) sekä kirjallisuuslehti У сем (Uusi sävel). Vuorimarinkielinen radio lähettää ohjelmaa kaksi tuntia päivässä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alhoniemi, Alho 1985: Marin kielioppi. Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opintoja varten X. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.
- Hesselbäck, André 2005: Tatar and Chuvash Code-copies in Mari. Studia Uralica Upsaliensa 35. Acta Universitatis Upsaliensis, Uppsala.
- Ivanov, Ivan – Moisio, Arto 1998: Marin kielen sanaston kehitys 1900-luvulla. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 57. Turku.
- Саваткова А. А. 2002: Горное наречие марийского языка. Bibliotheca Ceremissica. Tomus V. Savariae. Berzsenyi Dániel Főiskola, Szombathely.