Tuvan kieli
| Tuva | |
|---|---|
| Oma nimi | тыва дыл (tyva dyl) |
| Muu nimi | tuviini (aik. urjanhai, sojoni, sojootti, tuba) |
| Tiedot | |
| Alue | Tuva, Burjatia, Mongolia, Kiina |
| Virallinen kieli | Tuva |
| Puhujia | 200 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | pohjoisturkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | tyv |
| ISO 639-3 | tyv |
Tuvan kieli (tuvaksi тыва дыл, tyva dyl) on tuvien puhuma turkkilainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Tuvan tasavallassa Venäjällä.
Levinneisyys ja puhujamäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuvan kieltä puhutaan Tuvassa ja sen lähialueilla Krasnojarskin aluepiirissä, Mongoliassa ja Kiinassa.[1] Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan tuvan puhujia oli Venäjällä 204 400 henkeä, joista 197 500 Tuvassa.[2] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan tuvaa puhui 242 800 henkeä,[3] joista 235 600 Tuvassa.[4] (lukuihin sisältyvät myös tuvaa toisena tai vieraana kielenä puhuvat). Mongoliassa puhujia arvioidaan olevan noin 20 000 ja Kiinassa 3 500.[1]
Vuonna 1989 Venäjän tuvista 98,6 % puhui tuvaa äidinkielenään ja 0,2 % toisena kielenä.[5] Vuonna 2002 Tuvan tasavallan tuvista 98,5 % osasi tuvaa.[4]
Kansallisuudeltaan tuvista 84,8 % osaa venäjää[6] (60,5 % vuonna 1989).[5] Tuvan koko väestöstä 77,1 % osaa tuvaa[4] ja 87,8 % venäjää.[7] Erzinin, Tes-Hemin ja Tere-Holin kožuuneissa osa tuvalaisista osaa myös mongolin kieltä[8] (3 800 henkeä vuonna 2002).[4] Mongolian tuvista vain reilut 40 % puhuu tuvaa äidinkielenään.[8]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 253 700 tuvan puhujaa[9].
Fonologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuvan kielessä on 21 konsonanttia.
| Labiaalinen | Alveolaarinen | Palataalinen | Velaarinen | ||
|---|---|---|---|---|---|
| Nasaali | m | n | ŋ | ||
| Klusiili | Lenis | p | t | g | |
| Fortis | pʰ | tʰ | k | ||
| Affrikaatta | (t͡s) | t͡ʃ | |||
| Frikatiivi | Soinniton | (f) | s | ʃ | x |
| Soinnillinen | z | ʒ | |||
| Tremulantti | ɾ | ||||
| Puolikonsonantti | ʋ | l | j | ||
Sulkeissa merkityt äänteet esiintyvät vain venäjästä tulleissa lainasanoissa. Soinnillisten labiaalisen ja alveolaarisen klusiilin kohdalla äänteet ovat kehittyneet soinnillisista soinnittomiksi. Näiden kohdalla soinnin sijaan eron tekee aspiraatio.
Vokaaleja on 24: Matala vokaali ei niinkään tarkoita matalaa toonia, mutta äänenpainoa lasketaan matalammaksi sen sijaan, että käytettäisiin sanapainoa. Jotkut puhujat käyttävät myös nasaalisia vokaaleja nasaalisten konsonanttien yhteydessä. Muiden turkkilaisten kielten tavoin myös tuvaan kuuluu vokaaliharmonia.
| Lyhyt | Pitkä | Matala | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Suppea | Väljä | Suppea | Väljä | Suppea | Väljä | ||
| Etu | Lavea | i | e | iː | eː | ì | è |
| Pyöreä | y | ø | yː | øː | ỳ | ø̀ | |
| Taka | Lavea | ɯ | a | ɯː | aː | ɯ̀ | à |
| Pyöreä | u | o | uː | oː | ù | ò | |
Katso tämän artikkelin lopusta kaksi väitöskirjaa aiheesta.
Historia ja murteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuvan kieli kuuluu turkkilaisten kielten itäisen haaran uiguurilais-oguusilaiseen ryhmään, jossa se muodostaa muinaisoguusin eli muinaiskirgiisin (Orhon-kirjoituksien kieli), muinaisuiguurin ja tofan eli karagassin kanssa uiguurilais-tukyilaisen alaryhmän.[10]
Tuvien esi-isiä ovat Keski-Aasian turkkilaiset paimentolaisheimot. Heihin on sulautunut samojedeja ja ketejä, joiden substraattivaikutuksen arvellaan näkyvän tuvan äänteellisissä erikoispiirteissä. 1200-luvulta lähtien tuviin sulautui myös mongoleja. Mongolin kieli on vaikuttanut varsinkin tuvan sanastoon.
Kieli jakautuu keskiseen, läntiseen, koilliseen ja kaakkoiseen murrevyöhykkeeseen. Murteiden väliset erot ovat melko vähäisiä. Koillisessa erottuu todžan murre, jonka puhujat muodostavat etnisen alaryhmän. Tämän alueen samojedit ja ketit ovat sulautuneet tuviin suhteellisen myöhään, ja heidän vaikutuksensa näkyy vielä perinteisissä elinkeinoissa (metsästys ja poronhoito). Kaakkoismurteiden puhujista osa käyttää kotikielenään mongolia. Luoteis-Mongoliassa tuvan kieleen vaikuttaa mongolin lisäksi myös kazakki.[11]
Kirjakieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1930-luvulle saakka tuvien kirjakielenä toimi mongolin kieli. Sitä käyttivät lähinnä buddhalaiset papit ja virkamiehet, sillä laadittiin historiallisia kronikoita ja käytiin kirjeenvaihtoa. Tannu-Tuvan kansantasavallan perustamisen jälkeen (1921, vuodesta 1926 Tuvan kansantasavalta) mongolin kirjakielen käyttö laajeni lehdistöön ja kouluihin, mutta 1930-luvun alussa sitä osasi silti vain 1,5 % koko väestöstä.
Tuvan kirjakieli syntyi 1930-luvun alussa. Vuonna 1930 otettiin käyttöön latinalainen kirjaimisto ja vuonna 1941 siirryttiin kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ө, ү ja ң. Kirjakielen normit perustuvat keskisen murrealueen piirteisiin.[12]
| А а | Б б | В в | Г г | Д д | Е е | Ё ё | Ж ж |
| З з | И и | Й й | К к | Л л | М м | Н н | Ң ң |
| О о | Ө ө | П п | Р р | С с | Т т | У у | Ү ү |
| Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ | Ы ы |
| Ь ь | Э э | Ю ю | Я я |
Vuonna 1993 Tuvassa hyväksyttiin kielilaki, joka antaa tuvalle tasavallan virallisen kielen aseman venäjän kielen rinnalla. Tuvaa käytetään opetuskielenä alkeis- ja keskikouluissa sekä osittain myös ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Venäjänkielisissä oppilaitoksissa tuvaa opiskellaan aineena. Kielellä julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta sekä tietokirjoja. Tuvaksi ilmestyy parikymmentä sanoma- ja aikakauslehteä ja sitä käytetään radiossa ja televisiossa. Kyzylissä toimii kolme tuvankielistä ammattiteatteria. Tuvaa käytetään jonkin verran myös paikallishallinnon ja oikeuslaitoksen kielenä.[13]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuvan tasavallassa tuvan kielen asema on vahva ja sen kirjakielen käyttöala melko laaja. Kieltä voidaan pitää varsin elinvoimaisena eikä se toistaiseksi ole mitenkään uhanalainen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III (2005): Moskova: Nauka, ISBN 5-02-011237-2.
- Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1 (2000): Moskova: Academia, ISBN 5-87444-103-4.
- Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik (2002): Moskova: Academia, ISBN 5-87444-148-4.
- Narody Rossii: entsiklopedija (1994): Moskova: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, ISBN 5-85270-082-7.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III (2005): s. 118
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1 (2000): s. 485
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 20.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 20.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija (1994) s. 442
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 20.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 20.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III (2005) s. 119
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki. Izd. 2-je, ispr. s. 186–187, 192–193. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 978-5-484-00515-4
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik (2002): s. 370, 376–379
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik (2002) s. 371–373
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1 (2000): s. 489–498
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väitöskirjoja:
- Khabtagaeva, Baiarma 2004: Long Vowels in Mongolic Loanwords in Tuvan, University of Szeged.
- Harrison, David K. 2000: Topics in the Phonology and Morphology of Tuvan, Yale university.