Rafael Correa
| Rafael Correa | |
|---|---|
 Rafael Correa vuonna 2013. |
|
| Ecuadorin presidentti | |
| Varapresidentti |
Lenín Moreno Jorge Glas |
| Edeltäjä | Alfredo Palacio |
| Seuraaja | Lenín Moreno |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. huhtikuuta 1963 Guayaquil, Ecuador |
| Puoliso | Anne Malherbe Gosselin |
| Tiedot | |
| Puolue |
Alianza PAIS 2006-2018 Movimento Revolucion Ciudadana 2018- |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| rafaelcorrea.net | |
Rafael Vicente Correa Delgado (s. 6. huhtikuuta 1963 Guayaquil, Ecuador) on ecuadorilainen taloustieteilijä ja poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä kymmenen vuoden ajan. Hän voitti marraskuun 2006 presidentinvaalit Alianza PAISin (Patria Altiva y Soberana) ja Partido Socialista Ecuatorianon tuella. Hän aloitti virkakautensa 15. tammikuuta 2007. Vuonna 2009 hänet valittiin uudelleen 51,9 prosentilla äänistä ja vuonna 2013 toistamiseen 56,7 prosentin äänimäärällä.[1] Vuonna 2017 hän ei enää asettunut ehdolle. Heinäkuussa 2018 Ecuadorin oikeuslaitos antoi pidätymääräyksen Belgiassa maanpaossa asuvasta Correasta.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Correa opiskeli Belgiassa Louvainin katolisessa yliopistossa, jossa suoritti maisterintutkintonsa. Hän sai taloustieteen tohtorin arvosanansa Illinoisin yliopistosta 2001.[3] Vuonna 2005 hän toimi presidentti Alfredo Palacion talousministerinä. Hän oli skeptinen Yhdysvaltojen kanssa solmittavaa vapaakauppasopimusta ja IMF:n neuvoja kohtaan. Hän joutui eroamaan hallituksesta vain neljän kuukauden kuluttua ja perusti pian Alianza PAISin. PAIS ei asettanut ehdokkaita parlamenttivaaleihin, vaan Correan oli tarkoitus laatia uusi perustuslaki ja hajottaa maan parlamentti.
Correaa pidettiin Yhdysvaltain-vastaisena ja Venezuelan Hugo Chávezin tukijana, mikä on huolestuttanut Yhdysvaltoja. Correa on todennut Chavezin olevan hänen ystävänsä, mutta on korostanut ”etteivät hänen ystävänsä päätä asioista hänen talossaan”.[4] Correa vastustaa Yhdysvaltain huumeiden vastaiseen sotaansa käyttämän Mantan tukikohdan jatkoaikaa ja on kieltäytynyt leimaamasta Kolumbian marxilaiskapinallisia ”terroristeiksi”. Hän on tosin kieltänyt pyrkivänsä kansallistamaan maan öljyvaroja eräiden muiden Etelä-Amerikan maiden tapaan[5]. Correa on kuvaillut itseään vasemmistolaiseksi, mutta ei marxilaiseksi, vaan enemmän kristilliseksi vasemmistolaiseksi.[4]
Correa puhuu espanjan, ranskan ja englannin lisäksi Ecuadorin ja Kolumbian alueella puhuttavaa ketšuan murretta kichwaa.
Presidenttinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuun 2006 alussa Correa oli mielipidemittauksissa suosituin ehdokas. Vaalissa hän sai ensimmäisellä kierroksella 22 prosenttia äänistä ja jäi toiseksi maan rikkaimmalle miehelle Álvaro Noboalle. Kampanjoinnissa muun muassa ”Jumalan valitsemana” itseään pitävä Noboa nimitti Correaa kommunistipaholaiseksi ja terroristiksi, kun taas Correa vastasi Noboan olevan Somozan veroinen äärioikeistofundamentalisti.[6] Toisella kierroksella 26. marraskuuta Correa sai 57 prosenttia äänistä. Hänen varapresidenttiehdokkaanaan on Lenín Moreno.
Correan tavoitteisiin kuului maan velan uudelleenjärjestely ja uuden perustuslain laatiminen maalle. Hän nimitti 17-jäseniseen hallitukseensa seitsemän naista, mukaan lukien puolustusministeri Larrivan, joka sai surmansa vain yhdeksän päivää nimityksen jälkeen. Correa joutui jo ennen virkakautensa alkamista riitoihin Kolumbian kanssa sen jatkettua pyynnöistä huolimatta maan rajaseutujen kokaviljelmien myrkyttämistä kasvimyrkyillä, joiden uskotaan aiheuttavan vaaraa Ecuadorin puolella.
Correan virkaanastujaisiin osallistui lukuisia valtiopäämiehiä, ml. Latinalaista Amerikkaa kiertävä Iranin Mahmud Ahmadinejad.[7][8] Virkaanastujaistensa aattona hän sai Andien ja Amazonin alueen intiaaneilta symbolisen johtajannuijan.[9]
Ecuadorin uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä 28. syyskuuta 2008, mikä päätti kesken Correan ensimmäisen presidenttikauden.[3] Uudet vaalit järjestettiin huhtikuussa 2009.
Kansainvälisen talouskriisin iskiessä maailmaan Correa vasti tiukan protektionistisella politiikalla, joka nosti tulleja 630 tuoteryhmältä maan oman talouden suojelemiseksi.[10]
Vuoden 2013 helmikuussa Correa voitti presidentinvaalit suoraan ensimmäisellä kierroksella, saaden 57% kannatuksen ja jatkoi kolmannelle nelivuotiskaudelleen.[11]
The Washington Post huomioi, että toisin kuin esimerkiksi Hugo Chavez Venezuelassa, Correa piti presidenttikausillaan yleisellä tasolla tiiviitä suhteita maan liike-elämään ja presidenttikausien aikana nähtiin vakaata talouskasvua ja alhaista työttömyyttä. Lisäksi maan valuutta pidettiin Yhdysvaltain dollarina.[12]
Vallastasyöksemisyritys vuonna 2010
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2010 Correa joutui oman näkemyksensä mukaan vallankaappausyrityksen kohteeksi, kun poliisien etuuksien leikkaaminen johti väkivaltaisuuksiin. Correa sai silmilleen kyynelkaasukranaatista ja hakeutui sairaalaan, jonne kapinoivat poliisit piirittivät hänet. Correa ilmoitti poistuvansa sairaalasta "joko presidenttinä tai ruumiina" ja julisti maan hätätilaan. Poliisit sulkivat katuja ja valtasivat monia hallituksen rakennuksia. Correaa tukeneet sotilaat pelastivat presidenttinsä 12 tunnin jälkeen sairaalasta ja palauttivat Correan valtaan. Mellakoiden seurauksena maan poliisipäällikkö erosi, vaikkei itse osallistunut presidentin vastustamiseen. Mellakoista huolimatta Correa nauttii kuitenkin suurta kansansuosiota, eivätkä tavalliset ecuadorilaiset liittyneet poliisien mellakointiin.[13] On myös arveltu maan entisen presidentin, Lucio Gutierrezin, olleen vallankaappausyrityksen takana.[14] UNASUR maiden presidentit ja ulkoministerit kokoontuivat kaappausyrityksen johdosta kriisikokoukseen ja tuomitsivat kaappausyrityksen ja totesivat, ettei kyseessä ollut pelkkä poliisien palkkakapina vaan yritys kaataa Correan hallinto.[15] Kaappauksen jälkeen Correa kertoi että huoneeseen, missä hän oli kaappausyrityksen aikana, avattiin tuli samoin kuin autoon, joka kuljetti häntä pois sairaalasta. Correan mukaan seitsemän opposition parlamenttiedustajaa kävi ennen kaappausyritystä USA:ssa Washingtonissa ja tapasi paikallisen äärioikeiston jäseniä. Correan mukaan ei ole todisteita että USA:sta olisi tullut tukea syyskuun 30. päivän kaappausyritykselle, mutta on todisteita USA:sta tulleesta aiemmasta tuesta opposition ryhmille.[16] Correa kertoi kuitenkin uskovansa ettei USA:n hallitus osallistunut tapahtumiin ja kertoi luottavansa Barack Obamaan ja Hillary Clintoniin. Correa epäli kaappausta mahdollisesti tukeneiden tahojen olleen Obaman vastustajien leiristä.[17] Toisen näkemyksen mukaan lakon syy oli se, että ylentämisestä ei enää saanut mitalia ja bonusta.
Kotimainen suosio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Correa nauttii kotimaassaan suurta kannatusta. Vuonna 2012 julkaistussa kyselyssä Correa oli suosituin Amerikan mantereen johtajista, hän hyväksymisprosenttinsa oli 80 %, vain yhden prosentin vähemmän kuin aiemmassa kyselyssä.[18]
Osasyynä suosioon oli öljyn hinnannousun tuottama hyvinvointi. Ecuador saa öljystä puolet vientituloistaan ja kolmanneksen verotuloistaan.[19] Toisaalta vuoden 2006 vaalien 1. kierroksella Correa sai alle 23 % äänistä[20] ja 51,9 % vuonna 2009. Vuoden 2013 vaaleissa Correa sai kaksinkertaisen äänimäärän verrattuna lähimpään haastajaansa, joka sai 23 % äänistä.[21]
Correa ilmoitti vuonna 2015, että ei asetu ehdolle enää 2017 järjestettävissä vaaleissa, vaikka hänen puolueensa ajoi uudistusta, jolla pyrittiin mahdollistamaan jatkokauden hakeminen.[22] The Washington Post piti tätä merkittävänä erona alueen muihin vasemmistolaisiin presidentteihin, kuten Hugo Chaveziin, Daniel Ortegaan ja Evo Moralesiin, jotka olivat poistaneet tai heikentäneet kausirajoituksia äänestyksissä.[12]
Virkakautensa päätyttyä Correa muutti Belgiaan. Heinäkuussa 2018 hänestä annettiin pidätysmääräys Ecuadorissa kidnappaustapaukseen liittyen. Marraskuussa 2018 hän haki turvapaikkaa Belgiasta.[23] Interpol oli torjunut heinäkuussa Correasta annetun pidätysmääryksen ja todennut sen olevan "selvästi poliittinen".[24]
Sananvapausongelmat ja oikeuslaitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Correan hyväksyttämät lait mahdollistavat tuomarien erottamisen ja nimittämisen, kieltävät tiedotusvälineitä julkaisemasta poliittisia sanomia tukevia ”viestejä” tai ”uutisointia” sekä antavat vaaliviranomaisten sensuroida viestimiä.[25] Viranomaiset ovat varoittaneet rangaistusten uhalla tuomareita hyväksymästä kansalaisten vetoomuksia perustuslain tarjoamaan suojaan valtiolta.[25] Pelkästään alkuvuonna 2012 viranomaiset ilmoittivat sulkeneensa 20 yksityistä televisio- ja radiokanavaa.[25] Mielenosoittajia syytetään ”terrorismista” esimerkiksi teiden tukkeutumisen vuoksi ja uhataan 4–8 vuoden vankilatuomioilla.[25]
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan presidentti Correa on heikentänyt lehdistönvapautta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Hän on kohdistanut toimittajiin kostonluonteisia oikeudenkäyntejä ja julkista nöyryyttämistä. Oikeusjärjestelmäuudistus on antanut hallinnolle valtaa nimittää ja erottaa tuomareita.[25]
Tammikuussa 2012 Correa esitteli lakimuutokset, jotka kieltävät tiedotusvälineitä julkaisemasta jotakin poliittista sanomaa tai ehdokasta tukevia "viestejä" tai "uutisointia". Laki antaa vaaliviranomaisten sensuroida viestimiä ja astui voimaan heinäkuussa.[25]
Toukokuussa 2012 YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaisarvio kertoi Ecuadorin rajoittaneen ilmaisunvapautta ja yrittäneen säännellä kansalaisjärjestöjä sekä raportoi oikeusjärjestelmän uudistuksesta. Ecuador torjui suosituksen lakata rankaisemasta mielipiteenilmaisuista.[25]
Correa ilmiantoi arvostelijoitaan kansallisissa lähetyksissään, jotka yksityisten viestinten on pakko välittää. Kesäkuussa 2012 El Universo -lehden julkaistua investointipankin johtajaa arvostelleen artikkelin Correa näytti päätoimittajan kuvan viikoittaisessa lähetyksessään ja kehotti: "katsokaa häntä älkääkä unohtako, sillä hän on selkein esimerkki tämän maan huonosta lehdistöstä". Correa on näyttänyt lähetyksissään toistuvasti myös häntä arvostelleen Fundamedios-ihmisoikeusjärjestön johtajan kuvia.[25]
Kahdelle El Universo -lehden oikeudenkäynnissä Correan puolesta äänestäneelle tuomarille annettiin uudistuksessa pysyvät virat, vaikka heidän kokonaisarvosanansa olivat heikommat kuin monilla arvion perusteella erotetuilla tuomareilla. Tuomari Juan Paredesis syytettiin uskottavien todisteiden perusteella siitä, että hän sai tuomiolauselman luonnoksen etukäteen Correan asianajajalta, mutta syyttäjä hylkäsi tämän syytöksen ja sai pari kuukautta myöhemmin viran perustuslakituomioistuimesta.[25]
Viranomaiset varoittivat heinäkuussa 2012 tuomareita siitä, että heitä rangaistaan ja jopa erotetaan, jos he hyväksyvät vetoomuksia perustuslain kansalaisille valtiota vastaan tarjoamaan suojaan. Human Rights Watchin mukaan tällainen uhkailu on epäoikeutettua puuttumista oikeuslaitoksen riippumattomuuteen.[25]
Viranomaiset ilmoittivat sulkeneensa 20 yksityistä tv- ja radioasemaa alkuvuonna 2012. Toimittajien oikeuksia puolustava CPJ-järjestö selvitti viranomaisten sulkeneen asemia jo ennen valitusten kuulemista oikeudessa ja raportoi useimpien asemien olleen hallitusta arvostelevia.[25]
Heinäkuussa 2011 Correa antoi määräyksen, jonka mukaan hallitus voi tarkkailla kaikkea kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja poistaa näiden toimintaoikeudet, jos nämä "vaikuttavat politiikkaan".[25]
Helmikuussa 2012 "Big Brother" -kirjan kirjoittajat määrättiin 2 miljoonan dollarin korvauksiin Correalle. Kirjassa kerrottiin Correan veljen ja hallinnon välisistä kyseenalaisista sopimuksista.[25]
Kesäkuussa 2012 hyväksyttiin kyseenalainen tiedotusvälineiden vapautta koskeva laki, jonka väitetään vaientavan valtiojohdon kritiikin entistä tehokkaammin. Jo aiemmin maasta oli joutunut pakenemaan presidentti Rafael Correaa diktaattoriksi kutsunut toimittaja Emilio Palacio. Palacio oli arvostellut monien kuolemaan ja satojen loukkaantumiseen johtanutta armeijan käyttämistä syyskuun 2010 poliisilakon aikana. Palaciolle tuomittiin kolme vuotta vankeutta ja lehdelle 40 miljoonan dollarin sakot. Palacion mukaan harva uskaltaa enää arvostella hallitusta edes Twitterissä, josta Palaciokin luopui kirjoitustensa jatkuvan sabotoinnin vuoksi.[26]
Kansalaiset pelkäävät arvostella hallitusta siksikin, että hallituksen pelätään voivan lukea heidän sähköpostinsa. Huhtikuussa 2013 murhattiin toimittaja Fausto Valdiviezo. Omaiset torjuvat hallituksen väitteen, että murhan takana olisikin mafia.[26]
Mielenosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koko Correan kauden ajan ympäristö- ja muiden mielenosoitusten osallistujia on syytetty "terrorismista ja sabotaasista", esimerkiksi teiden tukkeutumisen vuoksi. Nämä rikokset mahdollistavat 4–8 vuoden vankeustuomiot.[25]
Heinäkuussa 2012 kymmentä ihmistä pidätettiin rauhanomaisesta kokoontumisesta, jossa suunniteltiin osallistumista mielenosoitukseen. Heitä syytettiin "terroriteoista". HRW raportoi, että puolustusasianajajien mukaan ainoa todiste olivat poliisien heidän kodeistaan löytämät harmittomat kirjat, T-paidat ja musiikki.[25]
Alkuperäisväestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2006 vaaleissa intiaaniväestön alueilla voitti aiemman presidentin veli Gilmar Gutiérrez.[20] Hän kuitenkin jäi valtakunnallisesti kolmanneksi, juuri Correan taakse.[20]
Maaliskuussa 2012 suurin alkuperäisväestöjärjestö CONAIE käynnisti 700 kilometrin marssin Correan hallintoa vastaan, "veden, maan ja ihmisarvon puolesta". CONAIEn mukaan Correan maa- ja vesipolitiikka vahingoittaa heidän elämäntapaansa. Correa kehotti joukkonsa liikkeelle marssijoita vastaan. Toinen vasemmistopuolue, entinen Correan tukija, ja opettajajärjestö tukivat marssia. CONAIE vastustaa myös Correan hallinnon muka harjoittamaa "mielenosoitusten kriminalisointia", eräiden virkamiesten erottamista ja uusien verojen keräämistä sekä Kiinalle Amazonin alueelta annettuja kuparikaivosoikeuksia.[27]
Sadat ihmiset aloittivat marssin ja mukaan uskottiin liittyvän väkeä joka kylästä matkan varrelta.[28]
Öljyoikeudet Kiinalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2013 Ecuador ilmoitti huutokauppaavansa yli kolme miljoonaan hehtaaria Amazonin sademetsää kiinalaisille öljy-yhtiöille, mikä vihastutti alkuperäisasukkaat. Amazon Watch -kansalaisjärjestön mukaan alueen seitsemän alkuperäisväestöryhmää kiistävät suostuneensa öljyprojekteihin ja sanovat niiden tuhoavan heidän elämäntapansa. Myös alkuperäisväestön kansalaisjärjestöt vastustavat hanketta. Shuar-heimon naisten järjestön johtaja Narcisa Mashienta väittää hallituksen valehtelevan alkuperäisväestön suostumuksesta. Arvostelijoiden mukaan hankkeen syynä on Ecuadorin yli 7 miljardin dollarin velka Kiinalle ja halu rakentaa Kiinan rahoituksella 12,5 miljardin dollarin öljynjalostamo.[29]
Toukokuussa 2012 tapahtuneesta öljyputken murtumasta Ecuadorissa valui yli miljoona litraa raakaöljyä Amazonin yläjuoksuun leviten myös Peruun ja Brasiliaan. Tapausta pidettiin ongelmallisena kolmatta presidenttikautta tavoittelevalle Correalle, joka oli vakuutellut projektiensa ympäristöystävällisyyttä.[19]
FARC-sissit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2008 Kolumbia hyökkäsi Ecuadorista käsin Kolumbiassa toiminutta suurta vasemmistolaista FARC-sissijärjestöä vastaan ja ilmoitti surmanneensa 17 terroristia, joukossa FARCin kakkoskomentaja Raul Reyes.[30] Chávez kutsui Kolumbiaa Yhdysvaltojen "sylikoiraksi" ja siirsi joukkojaan Kolumbian rajalle Ecuadorin kanssa.[30] Fidel Castron mukaan operaatiossa oli kyse "jenkki-imperiumin kansanmurhasuunnitelmista".[31]
Perustuslakiuudistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2007 Correa järjesti äänestyksen kansalliskokouksesta, joka kirjoittaisi perustuslain uudelleen. Oppositiokansanedustajat pidättäytyivät äänestyksestä. Heidän mukaansa kansalliskokous olisi laiton yritys keskittää valta presidentille. Perustuslain mukaan vain parlamentti saa muuttaa perustuslakia. Oppositiokansanedustajan mukaan hallituksen mielenosoittajat ahdistelivat oppositiota. Aiemmin he jopa hyökkäsivät lakia käsittelevään kongressiin niin, että istunto piti keskeyttää.[32]
Uudistus kuitenkin hyväksyttiin ja se keskitti vallan presidentille.
Virallisten tulosten mukaan vain kysymys 1 sai 50,67 % äänistä ja kysymykset 2–10 vain 45–49 %, mutta silti kyllä-ääniä oli jokaisessa hieman enemmän kuin ei-ääniä.[33] Ääntenlaskussa ei-äänet näyttivät voittavan osassa kysymyksistä, mutta presidentin mukaan ääntenlaskua oli manipuloitu.[34]
Ulkomaanvelka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidentti Correa ilmoitti 12. joulukuuta 2008, että maa ei maksaisi 30,6 miljoonan dollarin korkoaan 510 miljoonan dollarin lainastaan, koska lainantajat "ovat hirviöitä".[35] Correa väitti myös, että hallinnon ennen hänen kauttaan ottama 3,8 miljardin dollarin velka oli laiton, koska se oli väärin hyväksytty.[35] Tuollon maalla oli 5,65 miljardin dollarin käteisvarat.[35] Maa vaihtoi valuuttansa dollareihin jo vuonna 2000.
Sosiaaliset ohjemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Correan aikana maassa toteutettiin sosiaalisia ohjelmia. OPEC-maa Ecuadorin öljytuloja käytettiin uusiin kouluihin, terveyskeskuksiin ja infrastruktuuriprojekteihin, etenkin uusiin valtateihin. Virallisen tilaston mukaan köyhyys putosi vuoden 2007 ja 2012 välillä 37 prosentista 27 prosenttiin.[12] Vuonna 2016 YK:n United Nations Development Programin (UNDP) edustaja sanoi Ecuadorin viimeisen yhdeksän vuoden aikana sosiaaliseen kehitykseen ja köyhyyden vähentämiseen tähdänneen sosiaalipolitiikan olleen "parhaiden joukossa Latinalaisessa Amerikassa".[36]
Luopuminen vallasta ja maanpako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Correa ei voinut enää asettua ehdolle vuoden 2017 presidentinvaaleissa, joissa valituksi tuli Correan itsensä toivoma seuraaja, entinen varapresidentti Lenin Moreno. Uuden presidentin odotettiin jatkavan Correan linjalla, mutta hän alkoikin nopeasti muuttaa Ecuadorin poliittista linjaa aivan toisenlaiseksi. Suhteet Correan liittolaisiin Venezuelaan ja Kuubaan jäädytettiin, suhteet Yhdysvaltoihin taas kohentuivat huomattavasti. Talouspolitiikka muuttui oikeistolaisempaan ja markkinaystävällisempään suuntaan.
Rafael Correa asettui itse maanpakoon vaimonsa kotimaahan Belgiaan, josta käsin hän on arvostellut seuraajansa politiikkaa.[37]
Tammikuussa 2018 Correa erosi perustamastaan Alianza-PAIS puolueesta, sillä uuden presidentin Lenin Morenon johdolla puolueen linja oli muuttunut huomattavasti oikeistolaisemmaksi kuin Correan kaudella. Rafael Correa tukijoineen perusti uuden vasemmistolaisen puolueen.[38]
Heinäkuussa 2018 ecuadorilainen oikeuslaitos antoi pidätysmääräyksen Correasta, jota epäiltiin sekaantumisesta poliittisen vastustajansa kidnappaukseen vuonna 2012.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ msn news.com - Ecuador president wins 2nd re-election Viitattu 9.7.2014
- ↑ a b Ecuador court orders ex-president's arrest bbc.com. 4.7.2018. Viitattu 2.12.2019. (englanti)
- ↑ a b Profile: Ecuador's leading presidential candidates People's Daily. Viitattu 27.4.2009.
- ↑ a b BBC News - Profile: Ecuador's Rafael Correa Viitattu 13.11.2010
- ↑ Ecuadorin Correa ei aio kansallistaa öljyvaroja (Suomenmaa)
- ↑ http://web.archive.org/web/20061201120951/http://www.rsf.org/article.php3?id_article=19884
- ↑ En Ecuador, presidentes de Perú, Brasil, Nicaragua y Colombia (La Voz del Sandinismo)
- ↑ Correa promete una "revolución ciudadana" BBC. Viitattu 15.01.2007.
- ↑ Rafael Correa asume la presidencia de Ecuador en acto indígena (TeleSUR_)
- ↑ As G-20 battles protectionism, a cautionary tale in Ecuador Christian Science Monitor. Viitattu 28.4.2009.
- ↑ France24.com - Ecuador's Rafael Correa easily wins re-election Viitattu 18.2.2013
- ↑ a b c The Washington Post: Ecuador’s popular, powerful president Rafael Correa is a study in contradictions Viitattu 1.2.2017
- ↑ YLE.fi - Presidentin piiritys erotti Ecuadorin poliisipäällikön Viitattu 2.10.2010
- ↑ Latinalaisen Amerikan Solidaarisuusverkosto - Ecuador: Correan vastainen vallankaappausyritys epäonnistui Viitattu 10.10.2010
- ↑ Latinalaisen Amerikan Solidaarisuusverkosto - Ecuadorissa setvitään vallankaappausyrityksen tapahtumia Viitattu 10.10.2010
- ↑ Globalresearch.ca - Coup d’etat in Ecuador happened due to misleading information – President Correa Viitattu 22.10.2010
- ↑ Latinalaisen Amerikan Solidaarisuusverkosto - Ecuador: Rafael Correa aikoo jatkaa uudistuksien tiellä Viitattu 1.11.2010
- ↑ Mercopress - Ecuador’s Correa and El Salvador’ Funes, leaders with the highest approval-rate Viitattu 25.9.2012
- ↑ a b Ecuador oil spill threatens Brazil and Peru, The Globalpost, June 11, 2013.
- ↑ a b c Un Ecuador que pocos ven se tomó tercer lugar, El Universo, 22.10.2006.
- ↑ msn news - South America's rising star: President Rafael Correa of Ecuador Viitattu 9.7.2014
- ↑ Reuters: "Ecuador's President Correa will not stand in 2017 election" Viitattu 1.2.2017
- ↑ Ecuadorin entinen presidentti pyytää turvapaikkaa Belgiasta Helsingin Sanomat. 8.11.2018. Viitattu 8.11.2018.
- ↑ Deutsche Welle, "Ecuador's Rafael Correa requests asylum in Belgium: report", 8.11.2018. Luettu 1.11.2019
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Ecuador, WORLD REPORT 2013, Human Rights Watch, pages 1 - 3.
- ↑ a b Aktivisti: Ecuadorilaiset peloteltu hiljaisiksi, Helsingin Sanomat 30.6.2013.
- ↑ Ecuador Indians march to protest Correa's land policies, AFP, 07 MARCH 2012.
- ↑ Marchan en contra y a favor de Rafael Correa, La Razón / AFP / EFE / El Pangui (Ecuador), 09 de marzo de 2012.
- ↑ Ecuador auctions off Amazon to Chinese oil firms, The Guardian, 26 March 2013.
- ↑ a b Regional tensions rise after Colombia raid into Ecuador, AFP, Mar 2, 2008.
- ↑ Castro blames U.S. for rising tensions between Venezuela, Ecuador, Colombia, The Canadian Press, 2008-03-03.
- ↑ Ecuador referendum on April 15, AP, February 15, 2007.
- ↑ Consejo Nacional Electoral App2.cne.gob.ec. Viitattu 4 December 2011.
- ↑ Triunfo de la pregunta 9 de la Consulta Popular fue con más de 250 mil votos diferencia, El Ciudadano Ecuador (hallituksen päivälehti, joka jaetaan ilmaiseksi valtakunnallisesti), 04 de Junio de 2011.
- ↑ a b c Mapstone, (2008-12-13). Ecuador defaults on sovereign bonds. Financial Times
- ↑ Andes.info: Ecuador among countries with best social and development policies, according to the UN Viitattu 1.2.2017
- ↑ Buenos Aires Times | Ecuador’s unrest fuelled by infighting www.batimes.com.ar. Viitattu 29.11.2019.
- ↑ Correa and his supporters officially break from AP country.eiu.com. Viitattu 30.11.2019.
