ISBN

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ISBN- ja EAN-koodit.

ISBN (lyhenne sanoista International Standard Book Number)[1] on kirjan tai muun erillisteoksen kansainvälinen standarditunnus.[2]

Periaate ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmän loi Britanniassa W. H. Smith -kirjakauppaketju vuonna 1966 nimellä Standard Book Numbering eli SBN. Se hyväksyttiin kansainväliseksi ISO 2108 -standardiksi vuonna 1970.

Jokainen painos ja muunnelma uusintapainoksia lukuun ottamatta saa oman ISBN-tunnuksensa. Tunnus muodostuu neljästä osasta:

  1. alkuperäismaa tai kieliryhmä
  2. kustantajatunnus
  3. julkaisutunnus
  4. tarkistusmerkki

Osat voivat olla eripituisia, ja muun muassa Suomessa ne erotetaan toisistaan tavallisesti väliviivoin (engl. hyphen)[3]. Erottimena saattaa esiintyä yhdysmerkki tai välilyönti. Suomen maakoodina käytetään numeroita 951 ja 952.

ISBN-tunnusta käytetään julkaisujen hankinnassa, kustantajien varastoluetteloissa, laskutuksessa, kirjakauppojen tilausjärjestelmissä, kansainvälisissä ja kansallisissa yhteisluetteloissa, bibliografioissa ja kirjastojen lainausjärjestelmissä. Tunnus helpottaa julkaisun löytymistä ja käsittelyä tietojärjestelmissä.

ISBN 10 ja ISBN 13

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ISBN-tunnus uudistui vuoden 2007 alussa, jolloin vanha 10-merkkinen ISBN-tunnus muuttui 13-merkkiseksi. Käytännössä tämä tapahtui lisäämällä tunnuksen eteen EAN-13-tunnuksen etuliitteeksi 978 ja laskemalla tunnuksen lopussa oleva tarkistusmerkki uudelleen muunto-ohjelman avulla. Uudistuksella taataan ISBN-tunnusten riittävyys eri maissa myös tulevaisuudessa. Kaikissa vuoden 2007 alusta lähtien ilmestyvissä julkaisuissa käytetään vain 13-merkkisiä ISBN-tunnuksia.

Esimerkki:

ISBN 10: 951-98548-9-4
ISBN 13: 978-951-98548-9-2

13-merkkinen ISBN koostuu viidestä osasta, jotka ovat:

  1. GS1-elementti
  2. rekisteröintiryhmän elementti
  3. rekisteröintitahon elementti
  4. julkaisuelementti
  5. tarkistusmerkki

GS1-elementti on kolminumeroinen luku, joka tulee GS1:ltä (ennen EAN International). Käytössä ovat 978 ja 979, mutta lisää voi tulla käyttöön myöhemmin. Rekisteröintiryhmä kertoo maan, maantieteellisen alueen tai kielen ja pituus voi vaihdella. Rekisteröintitaho on tietty julkaisija tai julkaisu rekisteröintiryhmässä. Julkaisuelementti tunnistaa julkaisun tietyn painoksen tietyllä julkaisijalla. Lopussa on laskettu tarkistusmerkki (modulus-10). ISBN:ssä kolme osaa on muuttuvanpituisia, ensimmäinen ja viimeinen ovat kiinteämittaisia. Ihmisille luettavassa muodossa pitäisi käyttää joko väliviivoja tai välilyöntejä.[4]

Saman teoksen eri julkaisumuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oman ISBN-tunnuksen saa periaatteen mukaan paitsi kukin itsenäinen teos myös jokainen teoksen muutettu laitos (esim. sisällöltään ajanmukaistettu painos) ja teoksen jokainen erilainen julkaisumuoto eli asu.[2] Omat ISBN-tunnukset annetaan usein myös sekä kaksi- tai useampiniteiselle teoskokonaisuudelle (huomautus tunnuksen jäljessä esim. koko teos) että vielä erikseen kullekin kokonaisuuteen kuuluvalle niteelle (huomautus esim. osa 2).[5] Sähkökirjoissa erilaiset tiedostomuodot (kuten EPUB ja PDF) lasketaan erillisiksi julkaisumuodoiksi.

Myös sähköiselle kirjalle käytetään ISBN-tunnusta. Jotkin tahot kutsuvat sähköiselle muodolle annettua tunnistetta eISBN:ksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Myös äänikirjat käyttävät tavallista ISBN-tunnusta.[6]

ISBN-tunnuksen hakeminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisulleen voi hakea ISBN-tunnuksen Kansalliskirjastosta: ISBN-hakemus

Julkaisualalla toimivilla organisaatioilla, mukaan lukien yliopistojen kustantamat väitöskirjat ja vastaavat, on oma menettelynsä ISBN-numeroiden hakemiseksi.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
  2. ↑ a b Kansalliskirjasto: ISBN-tunnus (International Standard Book Number) Kansalliskirjaston verkkosivusto. 14.12.2006 (alkuperäisversio), 15.8.2011 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.
  3. ↑ ISBN Information isbn-information.com. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
  4. ↑ ISBN Users' Manual. 7. painos. Lontoo: International ISBN Agency, 2017. ISBN 978-92-95055-12-4 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.10.2024). (englanniksi)
  5. ↑ Kansalliskirjasto: Moniosaisten teosten ja moniviestimien numerointi Kansalliskirjasto.fi. 11.12.2006 (alkuperäisversio), 12.4.2010 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.
  6. ↑ The Myth of the eISBN: When eBooks Need an ISBN sellbox.com. 13.1.2024. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=ISBN&oldid=22841663”