GNU

GNU-projektin logo

GNU on Unixin kaltainen vapaa käyttöjärjestelmä, jonka kehitystyön käynnisti Richard Stallman. Tämän käyttöjärjestelmän kehitystä nimitetään GNU-projektiksi. Stallman ilmoitti projektista alun perin syyskuussa 1983 uutisryhmässä net.unix-wizards ja julkaisi marraskuussa 1985 GNU-manifestin, jossa hän kertoi projektin tavoitteet ja pyysi apua. Nimitys on rekursiivinen akronyymi, joka tulee sanoista ”GNU’s Not Unix” ('GNU ei ole Unix'). GNU:ta kehittävää GNU-projektia hallinnoi Free Software Foundation.

GNU-projekti alkoi rakentaa käyttöjärjestelmän ydintä, työkaluohjelmia, C-ohjelmointikielen kääntäjää ja muita kehitystyökaluja. Projektissa koottiin myös olemassa olevia vapaita ohjelmistoja, esimerkiksi BSD-projektin ohjelmia, ikkunointiympäristö X ja ladontajärjestelmä TeX.

Koska GNU oli suunniteltu yhteensopivaksi Unixien kanssa, yksittäisiä GNU-ohjelmia saatettiin käyttää ennen käyttöjärjestelmän valmistumista. GNU-ohjelmista tulikin suosittuja Unix-piireissä ja niiden jakelusta tuli projektin merkittävä tulonlähde. Itse asiassa GNU-projektin kehitystyökalut edistävät ohjelmien siirrettävyyttä (engl. porting), niin että monet GNU-ohjelmat ovat käytettävissä hyvin monella alustalla, esimerkiksi myös Windowsissa.^lähde?

Projektin tarpeisiin luodut lisenssit kuten GNU General Public License (GPL), GNU Lesser General Public License (LGPL) ja GNU Free Documentation License (GFDL) ovat sittemmin levinneet myös muuhun käyttöön.

GNU-projektin ohjelmat

Erilaisia GNU-projektin tuottamia ohjelmistoja ovat mm. tekstieditori GNU Emacs, GNU Compiler Collection GCC, GNU C-kirjasto (glibc), GNU Binutils, GNU Bash-komentotulkki, GNU Core Utilities-paketti, kuvankäsittelyohjelma GIMP, sekä työpöytäympäristö GNOME. Osa ohjelmistoista sisältää vaihtoehtoisia toteuksia AT&T:n kehittämille Unix-työkaluohjelmille.

Projektissa on kehitetty myös R ohjelmointikieli tilastolliseen laskentaan.

Katso myös: Luettelo GNU-paketeista

Hurd ja Linux

Pääartikkeli: GNU Hurd

GNU-järjestelmän Hurd-ytimen kehitys osoittautui oletettua vaikeammaksi. Kun Linus Torvalds julkaisi 1992 GPL-lisenssillä Linux-ytimen, joka oli yhdistettävissä GNU-projektin kokoamiin ohjelmiin, Linuxista tuli vapaiden käyttöjärjestelmien keulakuva. Linuxin myötä unelma täysin vapaasta käyttöjärjestelmästä on toteutunut, vapaat ohjelmistot ovat saaneet paljon julkisuutta ja vapaiden ohjelmien tarjonta on lisääntynyt huimasti.

Toisaalta Torvaldsin pragmaattinen suhtautuminen vapauteen (vrt. avoin lähdekoodi) harmittaa vapautta korostavaa Stallmania ja FSF:ää. Tästä seurasi riita Linux-jakeluiden nimistä: Linux vai GNU/Linux. Vapautta korostava Debian käyttää jälkimmäistä. Kuitenkin vain harva Linux-jakelu on GNU projektin suosittelema. Esimerkiksi Debianissa GNU-projekti näkee ongelmana, että sen palvelimilla on ei-vapaita ohjelmavarastoja, jotka eivät virallisesti sisälly itse Debianiin, mutta joista käyttäjät pääsevät helposti tietoiseksi.

Luotettavuus

Avoimen lähdekoodin ohjelmat voivat olla suljettuja luotettavampia, koska jokainen käyttäjä voi tarkistaa lähdekoodin ja parantaa sitä, tarvittaessa ulkopuolisia asiantuntijoita käyttäen. Tämä etu edellyttää, että tarpeeksi merkittävä käyttäjäjoukko käyttää mahdollisuutta hyväkseen, ja että ohjelmiston kehittämisestä vastaavat eivät sorru sisällyttämään liikaa huonosti tarkastettua koodia.

Vertailuja käytännön luotettavuudesta, turvallisuudesta ja suorituskyvystä avointen ja suljetun lähdekoodin ohjelmistojen ja vapaiden ja suljettujen käyttöjärjestelmien välillä on tehty useita, mutta vertailu on vaikeaa.

Katso myös

• Vapaa ohjelmisto
• GNU-ohjelmointistandardi

Kirjallisuutta

• Moody, Glyn: Kapinakoodi. (Engl. alkuteos: Rebel Code) Suomentanut Riikka Toivanen ja Heikki Karjalainen. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2003-1

Aiheesta muualla

• GNU-projektin viralliset sivut